Tapani ystävämme!

On taas vuosikokouksen aika ja aika muistaa niitä veteraanijäseniä, jotka ovat jaksaneet harrastaa seuramme mukana useita vuosikymmeniä. Tänään on Sinun vuorosi Tapani.

Olen tutustunut Sinuun jo viisikymmenluvun lopulla, kun olit harjoittelijana silloisessa Maamieskoulun puutarhassa. Itse työskentelin isäni perustamassa kukkakaupassa Anjalan kirkolla. Pääosin kaupan tuotteet tulivat omalta puutarhalta, mutta jonkin verran ostimme niitä muiltakin tuottajilta. Maamieskoulun puutarha oli yksi toimittajista ja autojen puuttuessa vai katsottiinko niillä olevan tärkeämpääkin tekemistä, toimittivat harjoittelijat kukat meille polkupyörillä.

Niinpä Tapanikin sitten vuorollaan pyöräili kirkolle kukkapaketit tarakalla.

Tapani oli poikkeuksellisen innostunut alasta ja varsinkin kukista, kävimme aina pitkiä keskusteluja milloin mistäkin kukkiin liittyvästä asiasta ja huomasin, itsekin vasta ensimmäiset kurssit käyneenä, oppivani häneltä monia asioita, varsinkin viljelyyn liittyvistä asioista. Kukkien sidonta taas puolestaan kiinnosti Tapania, josta sitten valmistuttuaan kehittyi varsin taitava sitoja, vaikka sidonnan osuus puutarhurikoulutuksessa olikin vähäinen. Hänen tietomääränsä oli jo harjoitttelija aikana huomattava ja se on vaan vuosien saatossa lisääntynyt ja parantunut, minkä me jokainen olemme voineet todeta.

Valmiina puutarhurina hän sai työpaikan Tampellan puutarhassa, jossa hänellä oli mahdollisuus osallistua niin vihannesten- kuin kukkienkin viljelyyn, unohtamatta sidonnan osuutta. Tapanilla oli onni olla saman työnantajan palveluksessa eläkeikäänsä asti. Tosin puutarhan lakkauttamisen jälkeen hän työskenteli muissa tehtävissä.

Ystävyytemme jatkui Puutarhayhdistyksen riveissä, johon liityin v.1961 ja Tapani muutamia vuosia myöhemmin. Meillä riitti puhetta puutarha-asioista ja varsinkin kukista, vaikka kuinka paljon; vaihdettiin ajatuksia ja kokemuksia, aika paljon myös tuotteita. Tämä vuorovaikutus ei ole vieläkään loppunut, vaan se jatkuu aina, kun tapaamme tai puhelimitse, nyt kuitenkin liikutaan vain ja ainoastaan puheen tasolla.

Tapani on ollut Inkeroisten Seudun Puutarhayhdistyksen hallituksessa sen loppuun asti toimien mm. varainhoitajana, edustajana Puutarhaliiton vuosikokouksissa, jäsenasiainhoitajana, varapuheenjohtajana ja jopa yhden vuoden puheenjohtajana, josta hän erosi omasta pyynnöstään.

Kun sitten Anjalankosken kaupunki syntyi ja tuli tarve laajentaa yhdistyksen toimintaa koko kaupunkia kattavaksi, lopetimme vanhan yhdistyksen ja perustimme uuden Anjalankosken Puutarhaseuran vuonna 1999. Tapani oli tässäkin muutoksessa voimakkaasti mukana.

Uudessa Puutarhaseurassa hän on toiminut hallituksessa lähinnä jäsenasioiden hoitajana sen perustamisesta lähtien ja toimii edelleen.

Inkeroisten seudun Puutarhayhdistys aloitti jo ensimmäisenä toimintavuotenaan jäsentenvälisen pihanhoitokilpailun, joka otettiin innolla vastaan. Varsinkin Omakotialueen ja muidenkin etupäässä Inkeroisten alueella sijaitsevien omakotitalojen asukkaat liittyivät yhdistykseen sankoin joukoin ja pihoja palkittiin runsaasti. Pihat olivat todella huolella hoidettuja ja kauniita. Kasveja oli paljon; keittiöpuutarha oli tärkeä, samoin hedelmäpuut ja marjapensaat, sekä perennaryhmät ajan hengen mukaisesti, ainoastaan nurmikoita oli niukasti, joissakin pihoissa ei juuri ollenkaan. Palkintoja jaettiin aina vuoden tai kahden välein; ensin sai kehoituspalkinnon, sitten 3.2.1 ja viimeisenä hienon Mestarilaatan.

Tapanin lapsuuden kotipiha Omakotialueella Inkeroisissa palkittiin Mestarilaatalla ensimmäisenä yhdistyksen historiassa.

Tapani valittiin jo varhaisessa vaiheessa pihatoimikuntaan ja uskollisesti hän kiersi joka kesä lukuisia pihoja ollen korvaamaton asiantuntija. Leppoisan olemuksensa ja empaattisen luonteensa ansiosta hän sai ihmiset helposti mukaansa sekä Yhdityksen jäseneksi, että pihakilpailuun.

Uuden Puutarhaseuran syntymän jälkeen pihakilpailukin muutti muotoaan, siitä tuli koko kaupungin kattava, kaupungihallituksen asettama Vihertyöryhmä, johon jäseniksi valittiin pääasiassa Puutarhaseuran väkeä, Tapani oli itseoikeutetusti yksi jäsenistä.

Tässä tehtävässä hän toimi Anjalankosken kaupungin loppuun saakka, jolloin Vihertöryhmänkin työ päättyi.

Tapani oli mukana yhtenä asiantuntijana ”Anjala kauniiksi” –projektissa, jonka työn jälkiä voimme edelleen ihailla Elimäentien varrella. Ns. ”Poppelikomitean” työskentelyssä ”Inkeroisten kasvojen kaunistamiseksi” niin kuin silloinen sanonta kuului, Tapani kunnostautui ahkerana ja asiantuntevana ruusujen ja lehmusten istuttajana.

Tapani tunnetaan hauskana, aina ystävällisenä ja avuliaana henkilönä puutarhaharrastajien joukossa.

Hän innostuu edelleen kaikesta uudesta ja Puutarhaseurankin toimintaan tulee hänen taholtaan joka vuosi uusia ideoita, puhumattakaan hänen viljelyksistään perheen Liikkalan kodissa, missä hän viljelee ja kokeilee kaikenlaista; mm. pensasmustikoita ja -puolukoita, sekä erilaisia chilejä, jopa munakoisoja. Hänen tuotteensa ovat ja ovat aina olleet ensiluokkaisia laadultaan, oli sitten kysymyksessä vihannekset tai kukkaset.

Rakkaus kukkiin näkyy joka kesä Liikkalassa, jossa kauniit ja erittäin hyvinvoivat kukkaistutukset koristavat vanhan maalaistalon pihaa, sopien tyylillisesti ja väreiltään hienosti kokonaisuuteen.

Tapanin osallistuminen Seuramme ja jo entisen yhdistyksen toimintaan on ollut ansiokasta; oman työnsä ohella ja vielä eläkeläisenäkin, hän on jaksanut harrastaa ja auttaa paikkakuntalaisia monenlaisin neuvoin ja opastuksin ollen itse aina esimerkkinä ja edelläkävijänä.

Vaatimattomana henkilönä hän kuitenkin on tehnyt kaiken seuramme kautta.

Ahkerasta ja tuloksekkaasta toiminnastasi Seuramme riveissä sekä loputtomasta mielenkiinnostasi puutarha-alaa kohtaan on Sinulle myönnetty tällä päivämäärällä Anjalankosken Puutarhaseuran kunniajäsenen arvo.

Konkreettisena huomionosoituksena saat kukkakimpun, kunniakirjan ja vapautuksen jäsenmaksusta.

Toivomme itsekkäästi Sinun jaksavan toimia vielä monia vuosia Seuramme ja koko paikallisen puutarha-alan parhaaksi.

Kiitos Sinulle vuosikymmenien aherruksesta meidän kaikkien hyväksi ja kiitos myöskin Marja-Leenalle, jonka panos toimintaamme on ollut ja on edelleen huomattava.

Terveyttä, hyvää mieltä ja voimia hoitaa Liikkalaa ja sen kasveja Sinun, Marja-Leenan ja lastesi perheiden iloksi.

 

Takaisin